Lapualla tehdyn MAMBA-hankkeen simuloinnin mukaan kutsuohjautuvan palveluliikenteen laajentaminen ja kehittäminen maaseutumaisten kuntien henkilökuljetuspalveluiden perustaksi parantaa matkaoikeuden omaavien erityisryhmien lisäksi myös muiden kuntalaisten, kuten nuorten ja autottomien liikkumismahdollisuuksia – ilman, että kustannukset kasvavat.
Liikkumispalvelut katoavat maaseudulta
Maaseudun liikkumispalveluiden heikkeneminen ja henkilökuljetusten kustannusten kasvu on kestämätön yhtälö. Maaseudulla pärjätäkseen pitää perheillä olla vähintään kaksi autoa ellei enemmän. Kun kaikilla on autot, taksipalveluja ei juurikaan käytetä. Kun taksipalveluja ei käytetä, yhä harvempi tarjoaa niitä. Sitten kun taksia tarvitsisi, on sitä vaikea saada ja päivittäisen liikkumisen ratkaisuna taksi on kallis. Maaseudulla taksit ajavatkin lähes pelkästään Kela-kyytejä ja kuntien tukemia kuljetuksia, eli koulukyytejä sekä vammaispalvelu- ja sosiaalihuoltolain mukaisia matkoja eli niin sanottuja sote-kyytejä. Väestön ikääntymisen myötä sote-kyytien määrä ja kustannukset kasvavat koko ajan. Kuntien rahat ei riitä kaikkeen. Kaikille avoimesta joukkoliikenteestä joudutaan tinkimään, jolloin maaseudulla asuminen edellyttää yhä useamman auton tai mopon omistamista. Tämä on monelle kynnyskysymys, vaikka muuten maaseudulle muuttaminen voisi kiinnostaakin.
Sote-kyytien yhdistelystä on puhuttu jo pitkään, mutta miksi asia ei etene?
Ratkaisuna pulmaan on esitetty sote-kuljetusten avaamista muillekin käyttäjille. Sote-kyydeissä liikkuu paljon vapaita penkkejä, joista kunnat ovat jo käytännössä maksaneet. Nämä olisi hyvä saada ihmisten käyttöön. Tämä on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty. Allekirjoittaneet olivat mukana Sitran rahoittamassa Alpio-hankkeessa, jossa toimintatapaa testattiin muun muassa Sastamalassa ja Ylöjärvellä ja osittain myös Mikkelissä. Teknisesti homma toimisi, mutta matkassa on toimintatapoihin ja totuttuihin käytäntöihin liittyviä mutkia.
Ei nimittäin riitä, että sote-asiakkaan tilaamaan autoon tarjotaan myös muille käyttäjille mahdollisuutta tilata kyyti itselleen vain pari tuntia ennen lähtöä, eli silloin kun sote-asiakas sen tilaa. Ei harrastuksiin säännöllisesti kyytiä tarvitseva nuori voi arpoa pari tuntia ennen lähtöä, sattuuko siellä olemaan matkaa tarjolla vai ei. Liityntäkyytiä juna-asemalla tarvitseva haluaa myös varmistaa ennakkoon, että kyyti on varmasti saatavilla. Ei omasta autosta voi luopua, jos kuljetuspalvelu on vain satunnaisesti tarjolla eikä liikkumista voi suunnitella ennakkoon.
Sote-kuljetuksista kunnat maksavat ajettujen matkojen mukaan. Käyttäjien määrä on tiedossa ja heillä on rajallinen määrä matkaoikeuksia. Jos tilaaminen olisi mahdollista myös muille käyttäjille täysin rajoittamattomasti, kuntien olisi vaikea etukäteen arvioida palvelun kustannuksia. Ja mistä budjetista ne sitten maksettaisiin? Siksi Alpio-hankkeessakaan ei tarjottu kyytejä muille asiakkaille täysin vapaasti, vaikka se olisi ollut teknisesti mahdollista.
Kyytien yhdistely on myös saanut osakseen vastustusta vammaisjärjestöissä. Kun on totuttu yksityiseen ja täysin vapaasti tilattavaan taksikyytiin, ei tietenkään ole kivaa, kun tätä vapautta rajoitetaan. Täytyy kuitenkin muistaa, että nykyinen matkaoikeuskäytäntö syntyi vaihtoehdoksi joukkoliikenteelle; ei oman auton käytölle. Ei joukkoliikennekään ole tarjolla 24/7 eivätkä kaikki sote-asiakkaat tarvitse terveydellisistä syistä yksityistä kyytiä. Jos sellaisen mukavuussyistä haluaa, on aina mahdollista tilata taksi omalla kustannuksella. Maaseutukunnilla ei ole varaa olla järjestämättä kuljetuksia tehokkaasti siten, että olemassa olevat resurssit palvelisivat mahdollisimman monia asukkaita. Jos yhdelle ryhmälle tarjotaan palveluja kalliisti, ei ole varaa tarjota kunnollista palvelua muille. Ja tämä tosiaan on tilanne maaseutukunnissa nykyään: Kaikille avoin joukko- ja palveluliikenne on marginaalista verrattuna erityisryhmien kuljetuksiin.
Katseet palveluliikenteeseen
Palveluliikennettä ajetaan tyypillisesti 1-2 autolla noin klo 9-16 välillä, usein vielä eri alueilla eri päivinä. Tarjonta on siis hyvin niukkaa, ja se on suunniteltu vastaamaan lähinnä senioriväestön arkipäivän asiointitarpeisiin muutaman kerran viikossa. On selvää, että tällainen palvelu ei vastaa työssäkäyvien ja nuorten tarpeita. Eikä palvelu ole tarpeeksi houkutteleva sote-asiakkaillekaan, vaikka heidän toivottaisiinkin ensisijaisesti hyödyntävän palveluliikennettä taksipalvelun sijaan. Palveluliikenteen etu on kuitenkin siinä, että sillä on tiedossa oleva palveluaika ja käyttäjät voivat suunnitella matkojaan ennakkoon. Tarjontaa vain pitäisi olla huomattavasti enemmän.
Tilanne on nurinkurinen. Kuntien rahat ovat väärässä laarissa ja liian monessa eri laarissa: erillisissä sote- ja muissa erityisryhmäkuljetuksissa sen sijaan, että niillä rahoitettaisiin kunnollinen ja laadukas kaikille avoin kutsuliikenne, joka sopii mahdollisimman monelle ikään ja kuntoon katsomatta. Palveluliikenne-termikin joutaisi romukoppaan: kutsuliikenteellä pystyttäisiin luomaan ihan oikeasti toimiva joukkoliikenne, joka on maaseudulta käytännössä kadonnut.
Teknologia mahdollistaa
Teknisiä esteitä tehokkaan, kaikille avoimen kutsuliikenteen järjestämiselle ei enää ole. Moderneilla kutsuliikennejärjestelmillä voidaan tarjota taksin ja perinteisen joukkoliikenteen välimaastoon sijoittuvia ovelta-ovelle kuljetuspalveluja. Automaattinen välitys ja tilaussovellukset mahdollistavat tilaamisen itsepalveluna ja noutoajan reaaliaikaisen seurannan. Nämä ovat edellytyksiä sille, että joustavuutta edellyttävä palvelu koetaan mielekkääksi myös muiden kuin niin sanottujen pakkokäyttäjien keskuudessa. Pelkillä soittotilauksilla ei voida saavuttaa nykyistä merkittävästi laajempaa käyttäjäkuntaa. Se tulisi myös kalliiksi. Teknologia mahdollistaa myös hinnoittelun räätälöimisen eri käyttäjäryhmille tai eri eikoina.
Kuntien tulisi vakavasti miettiä, millainen kutsuliikennepalvelu saataisiin aikaiseksi, jos eri kuljetuspalveluiden budjetit laitetaan yhteen ja iso osa siitä käytettäisiin nykyistä palveluliikennettä laajemman, modernin, kaikille avoimen kutsuliikenteen järjestämiseen. Kuinka monia voitaisiin oikeasti palvella tällä tavoin? Kokonaisjärjestelmää voidaan mallintaa ja suunnitella, kunhan vain kunnat huolehtivat siitä, että heillä on mallintamiseen tarvittava tieto kuljetuista matkoista.
Erillisiä kuljetuksia sote-asiakkaille tai koululaisille tarvitsisi tällöin järjestää huomattavasti nykyistä vähemmän: ainoastaan niille, joille yksityinen kyyti on taattava tai silloin kun, avoimesta kutsuliikenteestä ei löydy kapasiteettia.
Hankinta- ja toimintatapojen pitää muuttua
Maaseutumaisten kuntien henkilökuljetusten uudistaminen ja tehostaminen on mielestämme mahdollista vain avoimeen kutsuliikenteen panostamalla ja sen nostamisella keskiöön. Joustava kutsuliikenne on harvaan asuttujen seutujen liikennepalveluiden tulevaisuutta ja mahdollistaa nykyistä paremman palvelutason ilman merkittävää kustannusten nousua. Tarjolla on siis keino elvyttää joukkoliikenne alueilla, joilla on alistuttu siihen, että omalle autolle – tai useammalle autolle per talous – ei ole todellista vaihtoehtoa.
Muutos ei kuitenkaan synny, mikäli koulu- ja sote-kuljetusten ja palveluliikenteen budjetit pysyvät nykyisissä siiloissaan ja järjestelmähankinnat tehdään esimerkiksi sote-kuljetukset edellä. Jos hankitaan ensisijaisesti sote-kuljetusjärjestelmää, saadaan sote-kuljetusjärjestelmä. Avoimen kutsuliikenteen kehittäminen jää silloin jalkoihin: sote-kuljetusjärjestelmien hankinnat keskittyvät puhelintilauksia vastaanottavan välityskeskuksen ympärille ja järjestelmissä korostuvat tavanomaisen taksitilauksen mahdollistaminen ja matkaoikeuksien hallinta.
Avoimessa kutsuliikenteessä sen sijaan tärkeitä elementtejä ovat sovellustilaaminen, linkittyminen muihin liikennepalveluihin, sekä tehokas ja automaattinen kyytien yhdistely tai joustavat reitit. On hyvin haastavaa panostaa näihin elementteihin, jos lähdetään muokkaamaan sote-kuljetusjärjestelmän hankintaa. Silloin mennään niin sanotusti peppu edellä puuhun.
Jos avoin kutsuliikenne todella halutaan nostaa keskiöön – kuten mielestämme pitäisi tehdä – on ensin suunniteltava ja hankittava siihen soveltuva järjestelmä riippumatta sote-kuljetuksiin liittyvistä kommervenkeista. Toisin sanoen hoidetaan ensin tarjonta kuntoon ja moderni kutsuliikenne ihmisille tutuksi, minkä jälkeen on helpompi lähteä uudistamaan käytäntöjä eri asiakasryhmien ohjaamiseksi.
Avoimen kutsuliikenteen järjestelmän hankinta tulisi myös erottaa välityskeskuksen hankinnasta. Puhelinvälityksen kilpailuttamisella ei pitäisi olla mitään tekemistä avoimen kutsuliikenneteknologian hankinnan kanssa. Mikä tahansa välityskeskus osaa käyttää mitä tahansa välitysjärjestelmää, kun se siihen koulutetaan.
Simuloinnilla avoimen kutsuliikenteen optimi selville
Kuntien kannattaisi ennen seuraavia kuljetuspalvelu- ja järjestelmähankintojaan ottaa pieni aikalisä ja selvittää simuloinnin avulla, mitä tapahtuisi, jos sote-, palveluliikenne-, ja päivätoimintakuljetuksia, sekä mahdollisesti jopa koulukyytejä, voitaisiin operoida samalla kiinteällä kalustolla ja vapaalla kutsuohjauksella. Toisin sanoen, ennen kuin ryhdytään hankkimaan yhtään välityskeskusta tai erillistä kuljetuspalvelua, kannattaa hankkia kokonaisuuden suunnittelu – eli selvitys uudenlaisen toimintamallin vaikutuksista välittämättä nykyisistä hallinnollisista rakenteista. Selvityksen tarkoitus on nimenomaan antaa eväitä rakenteiden muuttamiseen.
Simuloinnilla etsitään vastausta kysymykseen, millainen kutsuliikenne on mahdollista rahoittaa nykyisellä kuljetuspalveluiden yhteenlasketulla budjetilla – tai vaihtoehtoisesti kuinka paljon säästöjä olisi saavutettavissa. Käytännössä lopputuloksena on avoimen kutsuliikenteen kiinteän kaluston optimikoko, palveluajat ja palvelualue, sekä osuus matkoista, joille puolestaan kannattaa tilata taksikyytejä.
Lapuan MAMBA-simuloinnin keskeinen tulos on, että ohjaamalla alle 20 km sote-kuljetukset mahdollisuuksien mukaan kaikille avoimeen kutsuliikenteeseen, voidaan nykyisellä kustannustasolla jatkaa palveluaikaa myös iltoihin, lisätä palvelussa olevaa automäärää päivällä ja saavuttaa jopa 50-70% lisäys päivittäisiin matkamääriin erityisesti iltapäivisin ja iltaisin. Jos tavoitteena on aidosti vähentää oman auton tarvetta isoimpien kaupunkien ulkopuolella, tämä kortti kannattaa katsoa.
Johanna Taskinen
Pekka Möttö
Co-Founders, Kyyti Group Oy